Olen erinäisissä paikoissa korostanut muutamaa avainsanaa teemoissani. Tällä sivulla keskityn näihin avainsanoihin ja siihen mitä niillä haen takaa.

Maahanmuutto

Maahanmuuttopolitiikka toistaiseksi ei ole vastannut tarpeisiin, vaan on ollut melko kaoottista luonteeltaan. Ensimmäinen tehtävä on määritellä tarpeet ja katsoa valinnat, jotka ovat Suomen edun mukaisia. Siihen liittyy ensinnäkin työperäisen maahanmuuton helpottaminen ja suoraviivaistaminen, jotta nykyisiltä tulkinnanvaraisuuksilta vältyttäisiin ja väärinkäytöksiä voitaisiin estää. Toisekseen siihen liittyy ns. humanitaarisen maahanmuuton alasajo, koska järjestelmä käytännössä rahoittaa ihmiskauppaa ja muita kaikkein kaameimpia rikollisia, kuitenkaan auttamatta pahimmassa hädässä olevia uhreja. Kolmantena tulevat kansainväliset velvoitteet, eli ns. kiintiöpakolaiset, joiden määrän sitoisin pieneltä osin kansantalouden tilaan.

Lisää luettavaa on kaksiosaisessa blogitekstissäni maahanmuutosta: Osa 1 – lajit ja Osa 2- tavoitteet.

Nuoret

Nuorten harrastukset ja kulttuuri ovat aika lailla ykkösjuttu harrastuksissani ja vapaa-ajan tekemisissäni. Olen ilokseni oppinut, että nuoret ovat erittäin osaavia ja aktiivisia omien harrastustensa hoitamisessa. Monet nuorten harrastustapahtumat tapahtuvat erittäin suurella osaamisella ja hyvin pienellä budjetilla. Toisaalta nuoria aktivoivat harrastukset ovat yksi tehokkaimpia, ellei tehokkain tapa estää syrjäytymistä ja muita ikäviä ilmiöitä. Se yksin tekee näiden harrasteiden tukemisesta kansantaloudellisesti fiksua. Näkisin aiheelliseksi tarkastaa kulttuurin rahoitusta, painottaen enemmän talkoohengellä tehtävää ja nuoriin painottuvaa harrastamista. Aikuisilta voi olettaa löytyvän vähän herkemmin rahaa harrastuksiin, mutta on täysin kriittistä, että köyhempien perheiden lapsetkin voivat harrastaa.

Mitään radikaaleja toimia en ehdota. Tällä hetkellä kuitenkaan nuorten harrasteista, tekemisistä ja kulttuurista ei puhuta korkealla tasolla käytännössä mitään. Vain kaupallinen toiminta saa kehuja. Kun tekijänoikeuslakeja mietitään, ei vähääkään ajatella nuorten tekemää luovaa työtä, vaan keskitytään häiriköimään epäkaupallisten harrastustapahtumien järjestäjiä. Tieto aiheesta puuttuu, eikä asiaa katsota pitkäjänteisesti, huomioiden positiiviset kerrannaisvaikutukset syrjäytymisen estosta.

Toimin aktiivisesti mukana lukuisissa nuorten harrastuksia järjestävässä ja/tai tukevassa yhdistyksessä, kuten Tampere Kuplii ry ja Cosplay Finland Tour. Lisäksi osallistun vuosittain lukuisien tapahtumien järjestelyihin joko hallinnollisesta ja/tai käytännöllisestä näkökulmasta.

Tietoyhteiskunta

Tietoyhteiskunnan hallinto on katastrofaalisen huonolla tasolla ja se maksaa valtiontalouden tarkastusviraston sekä muiden tutkijoiden mukaan maallemme miljardeja. Rahaa menee tällaisia määriä täysin hukkaan, ilman että rahalla saataisiin edes puolitoimivaa järjestelmää. Nyrkkisääntönä tuntuu olevan, että yksityisellä sektorilla tietotekniikan projektit hoituvat paremmalla onnistumisprosentilla ja järkeä käytetään enemmän. Hyvä esimerkki on toimittajien valinta – yksityisellä puolella vältetään toimittajia, joilla on huonot referenssit tai jotka ovat epäonnistuneet aiemmin. Julkisella puolella moista kriteeriä ei käytetä. Toinen monista ongelmista on tarveharkinnan puute, järjestelmiä ostetaan ilman varmaa tietoa niiden tarpeesta tai hyödyistä. Tietotekniikka ei ole itseisarvo, eikä uusi järjestelmä välttämättä maksa itseään takaisin, minkä pitäisi olla perusedellytys hankinnalle.

Minulla on kohtuullisen reilusti tullut kokemusta eri mittaluokan tietotekniikan hankkeista, onnistumisista ja epäonnistumisista, mutta ennen kaikkea tutustumisesta tulokseen pintaa syvemmältä. Uskoakseni tietoteknisen osaamisen lisääminen päätöksenteossa olisi tervetullut sanko vettä tietoyhteiskunnan hallinnon niskaan. Tarvitaan kylmäpäistä osaamista, valmiutta tiukkaan kritiikkiin ja vaikeiden kysymysten esittämiseen. Lisäksi tarvitaan katsastus menneeseen, on selvitettävä mitkä firmat suoriutuvat haasteista ja mitkä eivät. Lupausten pettäjiltä ei tarvitse ostaa mitään.

Olen asiaa lähestynyt hieman eri ilmaisumuodoin ja suuntimin muun muassa blogeissani Nolla perään, Tietoyhteiskunta ei ole on/off-asia ja Taas rekkalavallinen kaivoon.

Sananvapaus

Sanan- ja ilmaisunvapaudessa en vaadi sen enempää kuin mitä YK:n ja EU:n tärkeimmät asiakirjat sekä Suomen perustuslaki vaativat. Se tuntuu kuitenkin olevan aivan liiaksi vaadittu. Tietoa ja ajatuksia ollaan kovaa vauhtia viemässä rangaistavaksi. Lainsäädäntö ulottuu suojelemaan mielikuvitusolentoja ihmisiä enemmän. Piirretystä materiaalista voi joutua vankilaan. Jopa keskusteluilmapiirissä ollaan menossa tekojen tuomitsemisesta ajatusten tuomitsemiseen.

Kenties saan asian konkretisoitua parhaiten esimerkin omaisesti toteamalla, että rasismi ei ole rikollista. Rasismi voi olla motiivi rikolliseen toimintaan, mutta rasismi itsessään on vain ajatus. Toinen oleellinen asia on, että rikoksella on oltava uhri, eikä mielikuvitusystävä lukeudu sellaiseksi. Kun tämän kaltaisia asioita ei ymmärretä, päädytään jakamaan rangaistuksia kritiikistä uskontojen mytologisia hahmoja vastaan.

Sananvapauden tehtävä ei ole suojata ihmisiä mielipahalta. Sananvapauteen kuuluu aina riski siitä, että sanottu asia voi tuntua ikävältä jostain ihmisestä. Se ei ole mikään syy sananvapauden rajoittamiseen. Mikään etninen ryhmä ei ole asiallisen kritiikin yläpuolella. Ihmiset ovat lopulta ihmisiä, riippumatta vaikkapa kuumana perunana toimivasta seksuaalisesta suuntautumisesta. Tämä ei tee ihmisestä yhtään sen parempaa tai huonompaa, tai juridisesti immuunia kritiikille. Aivan oma asiansa ovat herjaukset, kunnianloukkaukset ja valheelliset väittämät, mutta en näe että ne liittyvät asiaan mitenkään. Niitä varten on omat lakinsa, joissa en näe suuria ongelmia.

Toimin puheenjohtajana sekä yhtenä perustajajäsenenä sananvapausasioita ajavassa tukiyhdistyksessä, Säätöyhteisö B2 ry:ssä. B2 on tarjonnut ja tarjoaa teknisiä apuja monille “vääriä mielipiteitä” omaaville projekteille ja yhteisöille. Olen ollut myös pitkään mukana Sananvapauden Puolesta ry:n toiminnassa, tällä hetkellä hallituksen jäsenenä. Allekirjoitan myös kaikki neljä kohtaa em. yhdistyksen vaalikyselystä

Yksi tärkeimpiä mottojani kuuluu seuraavasti: ihmisen oikeus olla idiootti on suurin ja tärkein vapaus.