Vihreys on yksi sanoja, jonka voi löytää yhä useamman puolueen, yhä useamman ehdokkaan iskulauseesta. Ehkä juuri tämän vuoksi halusin sen jättää myös pois. Vihreys ei sinänsä ole hassumpi ajatus. Paitsi että parannamme tulevien sukupolvien elintasoa, parannamme myös ilmanlaatua tässä ja nyt. Energian säästö tarkoittaa vähempiä euroja Venäjän mafian öljytilille ja julkisen liikenteen käyttö voi parhaimmillaan säästää aikaa, rahaa ja hermoja. Moni vihreä ajatus ei ole enää radikaali ja erilainen, vaan hyväksyttävä osa jokapäiväistä elämää, suunnittelua ja kehitystä.
Omia vihreitä aatoksiani olen koittanut tiivistää termiin järkivihreys. Haluan sen olevan sokean ilmastovallankumouksen sijaan fiksumpi, perustellumpi lähtökohta kehitykselle. Ei vihreys olisi noussut näin suuresti pinnalle ilman henkimaailmaa kovempia perusteita. Energian hinnannousu yksistään on riittävä peruste muunmuassa matalaenergiarakentamiselle ja energiaremonteille vanhoissa rakennuksissa. Perusautoilijan budjetin ulottumattomiin piilotettu hybriditekniikkakin voi olla linja-autolle fiksu ratkaisu. Edellä mainituissa etuna on myös kotimaisuus ja parhaimmillaan paikallinen, pahimmillaankin maamme sisäinen työllistävä vaikutus. Investoinnit ovat alussa kovia, mutta mieli kääntyy hymyksi joka kerta sähkön tai öljyn hinnan noustessa. Tällä hetkellä emme kuitenkaan ole energian suhteen lähellekään omavaraisia. Tämäkin fakta on omiaan puoltamaan kotiinpäin pelaamista. Kunnalla on mahdollisuus olla pelaamatta kvartaalitalouden pussiin ja ajatella vaikutuksia pitkässä juoksussa.
Jotkut vihreät tavoitteet eivät omaa yhtä hyviä järkiperusteita. Pahimpia ovat jatkuvaa tukea vaativat investoinnit. Jos tietty energiamuoto voi kilpailla päästökauppa huomioidenkin vain jatkuvalla tuella, se osoittaa vakavaa kestävän kehityksen puutetta. Kun rahasta tekee tiukkaa, tällaiset jatkuvat rahareiät ovat yhä vaarallisempia. Huonossa lykyssä huomaamme pelanneemme itsemme ideologiseen pussiin. Liekö tämä myös tilanne Ruotsissa, jossa pako ydinvoimasta johdattaa energiakriisiin ja etanolipolttoaineen yleistyminen yhä pahempiin saasteisiin? Riski on suuri myös liian innokkaassa kokeellisten tekniikoiden käytössä. Joskus on hyvä näyttää mallia, mutta toinen fiksu idea on katsoa vierestä, kunnes tekniikka on standardoitunut ja sen jatkuvuus voidaan taata.
Nuoremman ikäpolven edustajana haluan toki vihreämmän maailman. Se on asia, jonka valtaosa voinee kuitata aksioomana. Sen vuoksi haluankin, että kehitämme vihreitä ajatuksiamme kestävällä pohjalla. Elämällä ratkaisumallien kanssa nykytilanteessa tässä ja nyt, rakennamme hyvän mallin huomisellekin. Olkoon seassa tuotekehitystä, visiointia, uusia ajatuksia ja monipuolisuutta, mutta selkärangan on rakennuttava varmalle pohjalle. Tänä päivänä, tässä ja nyt yksi näistä varmoista pohjista on ydinvoima, etenkin kun ydinvoimatekniikka jatkaa voimakasta kehitystään. Huomenna kaikki voi olla toisin. Sinä päivänä olen etunenässä valmiina muuttamaan mielipidettäni uuden tiedon ja tekniikan edessä.
